Saahan täällä sentään jotain kunnon sapuskaa!

Näin tuntui Pihla tuumivan, kun tarjoilimme hänelle ensimmäiset lusikalliset vähän kiinteämpää ravintoa. Huokasi syvään ja odotteli suu ammollaan seuraavaa lastia. Vielä ei tarvinnut siis mennä siihen “tallin ovet auki, täältä tulee lentokone/auto/mopo/hevonen/kärpänen jne”

Cafe Restaurang Pääkön listalla on muutaman päivän ajan ollut tarjolla bataattimöhellystä ja maitoa. Hyvin uppoaa eikä asiakas ainakaan vielä ole valittanut aika yksipuolista tarjontaa. Tosin tarjoiltavien vaihtoehtojen määrä varmaankin tuplataan viimeistään viikonloppuna.

Mitään ylimääräisiä pörinöitä eikä kitinöitä ruokavalion muutos ei aiheuttanut. Ainakaan vielä. Ainoastaan pitkiä, tuumivia katseita bataattimöhellyksen pyöriessä suussa. Tiiätte varmaan, samanlaisia kun Kauniissa ja Rohkeissa.

Eilen Pihla teki ainakin Tuiran piiriennätyksen vaunuissa nukkumisessa. Lähettiin aamupäivällä Pihlan kans lenkittämään nuo karvaset kaverit. Pihla antoi ohjeita vaunuista ja minä lykkäsin. No neiti nukahti alkulenkistä, puolen tunnin kohalla tapansa mukaan tarkisti missä mennään ja nukahti uudestaan. Päästiin kotiin ja jätit tytön vaunuissa tuohon pihalle, aattelin, että kohta se sieltä nousee. Istuskelin keittiössä avoimen ikkunan ääressä oottamassa. No joo, piti sitten hakia jo villapaitaa päälle ja sukkia jalakaan, tyttö nukku varmaan 3,5 tuntia. Eikä käyty Tommin kans kovin montaa kertaa kurkkaamassa vaunuihin. Eipä vissiin..